Viime osassahan jäätin siihen, että Leo kuoli traumaattisesti hukkuessaan uima-altaaseen. Caitlin lupasi kostaa kuoleman aiheuttajalle. Nyt Dextonien "talossa" tapahtuu kuitenkin jotain muuta..

On nimittäin Caitlinin aika synnyttää perheen ainoa lapsi. Perijä.

Aamu vaihtui, ja Caitlinin käsivarsilla lepäsi pikkuinen poika, Jason. Jason peri äitinsä ihonvärin ja silmät. Hiusten väri perittiin Leolta.

Syntymän kunniaksi Caitlin päätti rakennuttaa ihan oikean talon. Talossa kaksi kerrosta, ja yksi makuuhuone.

"Minä en anna sinulle tapahtua mitään pahaa. Pidän huolen, ettei kukaan vie sinua minulta." Caitlin pelkäsi poikansa puolesta.

Suihkussakin pitää käydä. Caitlin meni pesemään eilispäivän rakennustomut pois.

Meinatessaan ottaa pyyhkeensä naulakosta. Hän pelästyi. Pyyhe oli täynnä verta! Hän vaihtoi äkkiä vatteet ylleen, ja työnsi verisen pyyhkeen roskakoriin. "Kuka ihme tätä tekee?" Caitlin ajatteli peloissaan.

Caitlin päätti leikata hiuksensa lyhyiksi, ja muutti asuaan.

Yhtäkkiä puhelin soi, Caitlin vastasi. "Caitlin Dexton." Toisesta päästä ei kuulunut mitään. Vain ihmellistä murinaa. "Kuka siellä on? Olette varmaan soittanut väärään numeroon." Caitlin tokaisi puhelimeen.

Mutta yhtäkkiä puhelimen toisesta päästä kuului kiljaisu. Caitlin pelästyi ja vakavoitui.

Hän sulki puhelimen äkkiä ja meni poikansa luo. Saisikohan hän koko loppuelämänsä ajan olla varuillaan?

Kauheat asiat vain jatkuivat. Tultuaan Jasonin kehdon vierellä, Caitlin huomasi kauhukseen poikansa olevan kadonnut.

Hän juoksi talossa ympäriinsä hädissään. Miten joku pystyy tekemään tällaista!

Viimeinen paikka oli jäljellä. Vessa! Caitlin juoksi ovesta sisään ja huomasi pikkuisen Jason makaamassa lattialla. Verisen pyyhkeen alla! "Juurihan minä heitin tuon pyyhkeen roskiin." Cait ajatteli.

"Voi kulta pieni! En päästä sinua enää koskaan silmistäni." Caitlin rauhoitteli, enemmän itseään. Pikkuinen Jason ei ollenkaan voinut ymmärtää mitä tapahtuu.

Caitlin meni poikansa kanssa ulos polttamaan pyhkeen. Nyt se ei enää kiusaisi heitä.

Tyylinmuutos, jälleen kerran.

Eräänä iltana, kun Caitlin katseli televisiota, hän kuuli ihmeellistä ääntä takaansa. Sitten, se sama mustiin pukeutunut nainen ilmestyi hänen vierelleen. "M-mitä SINÄ täällä teet?"

"Tajuatko miten minä pelkään! Miksi ihmeessä sinä pelottelet minua? Kerro kuka sinä olet!" Caitlin raivosi naiselle.

"Nimeni on Nakida. Olen koko ajan yrittänyt varoittaa sinua. Olen tehnyt kaiken, vain yrittääkseni ajaa sinut pois maasta. Tajuatko sinä, että olet vaarassa?! Sinun on määrä kuolla! Sinun isäsi.. Hän yritti tappaa pimeyden kuninkaan. Nyt, on kuninkaalta kuulunut käsky, että sinä kuolet kostona isällesi.

"Mitä!? Minulla on lapsi! Hän on vasta vauva! Hänet otetaan huostaan jos kuolen! Onko mitään keinoa, että saisin elää?" Caitlin kysyi anovasti. "Ikävä kyllä ei, se on tuomiosi. Sen sijaan... Muistatko sen arvoituksen jonka annoin sinulle?" Nakida kysyi silmät tiukasti Caitlinissä. "Keskellä kirkkaana.. Muistan! En minä osaa ratkaista tuota! Anna vielä jokin pieni vinkki." Cait pyysi. "Neljän keskellä kirkkaana", Nakida jatkoi arvoitusta. "Minä jään luoksenne suojelemaan teitä. Yritä ratkaista arvoitus. Kun tiedät sen, kaiva maata niin kauan, että sieltä ilmestyy kirstu. Ratkaistuasi arvoituksen, miehesi palaa takaisin elävien kirjoihin, ja hän voi huolehtia pojastasi. Vielä ei kuitenkaan ole kiirettä. Kuolet vasta keskiyöllä sen jälkeen kun poikasi on kasvanut teini-ikäiseksi."

Molemmat menivät keskustelun jälkeen nukkumaan. Huomenna olisi Jasonin syntymäpäivä.

Aamulla Caitlin heräsi aikaisin. Jasonin oli aika kasvaa taaperoksi.

Hänestä kasvoikin oikein hurmaava poika. "Meidän täytyy nyt nauttia jokaisesta hetkestä yhdessä. Kohta sinä olet jo teini-ikäinen, etkä näe minua enää koskaan." Caitlin kertoi pojalleen, jonka hymy sai Caitlinin kyyneliin.

        YHDEKSÄN VUODEN KULUTTUA:

"Jee! Kivaa! Äiti, koska iskä tulee matkoilta?" Jason kysi äidiltään, joka oli kertonut tarinan isästä,  joka lähti työmatkalle Ranskaan." "Toivottavasti pian.." Murheellinen Caitlin vastasi, joka ei vieläkään osannut vastata arvoitukseen. "Kohta sinusta tulee teini-ikäinen." Hän huokaisi.

"Minä en koskaan saa ratkaistua arvoitusta! Jason jää orvoksi.." Caitlin itki.

"Sinulle tulee kohta kiire arvoituksen ratkaisemisessa. Mieti tarkkaan!" Sanoi Nakida joka ilmestyi Caitlinin eteen yhtäkkiä. Sitten he kuulivat huudon: "Minä kasvan!" Caitlin tunnisti äänen kuuluvan Jasonille, ja he juoksivat katsomaan Jasonin kasvua. "Enää kahdeksan tuntia kuolemaani.. En taida saada ratkaistua arvoitusta siinä ajassa." Caitlin mietti.

Jason kasvaa....

...Hurmaavaksi teini-ikäiseksi! Noppa arpoi Jasonille romantiikkatavoitteen, ja elämäntavoitteeksi tuli päästä laki- uran huipulle.. Romantiikkatavoitteisella tuollainen elämäntavoite? Öhh..

"Voi rakas Jason.. Kohta minä lähden pois tästä maailmasta.. Tiedäthän että minä rakastan sinua?" Caitlin halasi poikaansa. "Minäkin rakastan sinua äiti."

Cait katsoi ulos ikkunasta. Kohta olisi aika lähteä viikatemiehen mukaan. Sitten hän huomasi jotain. "Neljän keskellä kirkkaana.. Neljän keskellä kirkkaana!! Nakida, minä ratkaisin arvoituksen!"

"Lampi! Neljän ulkolampun keskellä!"

"Loistavaa tyttöseni! Nyt, hävitä lampi ja mene kaivamaan!"

Hän kaivoi, ja kaivoi, ja löysi arkun. "Miehesi palaa kohta. Vien arkun kuninkaalle. Hyvästi Caitlin!" Nakida hyvästeli naisen, ja lähti viemään arkkua pimeyden kuninkaalle.

Yhtäkkiä vihreää savua alkoi tupruta taivaasta.. Leo astui savusta elävänä!

"Voi rakas, minä olen niin kaivannut sinua!"

Kello alkoi uhkaavasti lähestyä keskiyötä. Caitlin oli keittiössä kirjoittamassa kirjettä miehelleen, ja pojallee, ja isä ja poika pelasivat shakkia yläkerrassa. Yhtäkkiä alakerrasta kuului huuto: "En saa henkeä!"
Jason ja Leo juoksivat alakertaan hädissään. Olisi Caitlinin aika lähteä.

Alakerrassa Caitlin pihisteli viimeisillä voimillaan: "Minä rakastan teitä! Eläkää hyvä elämä!"

Sitten hän vaipui kuolleena maahan, ja viikatemies tuli hakemaan hänet pois.

Siinä nyt sitten oli toinen osa.. Aika paljon tapahtui tässä osassa. Mitäs piditte? Ensi osassa päästään sitten seuraamaan Jasonin elämää yliopistossa. Osassa ei tulla näkemään kauhua, vaan draamaa  ja.... Enpäs kerrokaan! ;)) Kommenttia paljon, tai TARINA EI PYSY HENGISSÄ!