Tässä osassa ei nähdä jännitystä muutakun lopussa, mutta seuraavassa, seitsemännessä osassa nähdään sitten enemmän.. :>>

Näissä kahdessa tulevassa osassa on myös vähemmän kuvia, koska osa kuvista on kadonnut mystisesti. :<<

"Äiti... Mä oon vähän kattellu netistä, ja löysin tosi hyvän sairaalaan minne sä voisit mennä.." Adam kertoi äidilleen. Enni katsoi lattiaan ja sanoi: "Kai se olisi minulle parasta."
"Hyvä. Tilaan taksin heti. Pue päällesi!" Adam tokaisi ja käveli eteiseen soittamaan.

Taksin saavuttua he menivät ulos. "Voi lapset, minun tulee teitä niin kauhea ikävä!" Enni tokaisi ja rutisti Crystalia. "Äiti.. Mä tukehdun kohta. Kyllä me tullaan sua aina välillä kattomaan." Crystal lohdutti.
"Pitäkää sitten hyvää huolta Leonardosta. Lupaatteko?" Enni siirtyi halaamaan Adamia. "Lupaamme." Kaksoset sanoivat, ja Enni nousi taksiin.

Sinä yönä Leo saapui keittiöön vihaisen, kostonhimoisen näköisenä...

...Ja hän hyökkäsi hereillä olevan, viattoman Adamin kimppun.

Aika kului, ja Leonardo oli jo kasvanut lapseksi. Crystal oli pojalle jonkinlainen äitihahmo. Hän luki Leonille, ja auttoi häntä läksyissä. (mm. Leonardon kasvamiskuva on kadonnut.)

"Koska äiti tulee takaisin kotiin?" Leon kysyi Crystalilta, jonka ilme vakavoitui. "Ei ainakaan pitkään aikaan. Käymme kyllä katsomassa äitiä välillä." Hän sanoi ja rutisti Leonardoa kunnolla.

Vessa päätettiin uudistaa, ja se sai hienot limenvihreät kaakeliseinät. ^^

(Tämän, ja edellisen kuvan väliltä on kadonnut monta kuvaa :< )Aika kului todella nopeasti eteenpäin, ja pian Leonardo oli jo teini-ikäinen. Crystal ja Leon keskustelivat yliopistosta. "Meidän pitää oikeasti lähteä kohta, tai me keretään Adamin kanssa kasvaa jo aikuisiksi!" Crystal sanoi hädissään. "Chillaa sisko. Katopa ulos." Leonardo sanoi, ja Crystal käänsi päänsä kohti ikkunaa. Ulkona nökötti taksi. "Jees! Sähän oot oikee unelmaveli!" Crystal sanoi, hymyili veljelleen, ja kävi hakemassa Adamin. Sitten he kiiruhtivat yliopistolle.

...köh...

Tässä sisarukset nuorina aikuisina. Leonilla on hyvä asento :D Adam muuttui aika paljon!

Crystalista tuli nätti! ^^

Hän päätti heti kutsua ennustajaeukon kylään. Hän antoi naiselle 4000 simoleonia, ja eukko lupasi Crystalille täydellisen kumppanin.

Nainen katsoi kristallipalloon, ja Crystalkin oli täysillä mukana.

Ensimmäinen yritys meni ainakin ihan pieleen, joten Crystal päätti yrittää vielä toisen kerran.

Tällainen ihan komea mies sieltä taivaasta tipahti.. Tyttö meni heti flirttailemaan tälle ylähuulettomalle komistukselle.

Mutta he eivät tulleet toimeen keskenään. Ei sitten yhtään! Oli kolmannen yrityksen aika..

Lehtori Pennilä. Crystalin tuleva mies..

Mies ryhtyikin heti ihailemaan Crystalia, joka oli aivan myyty. Rakkautta ensisilmäyksellä, niinhän sitä sanotaan.

Pian näkyikin jo punaisia sydämiä.

Tämä kuva ei kyllä liity aiheeseen mitenkään, mutta oli pakko laittaa. =D

Seuraavana aamuna postia hakiessaan Crystal päätti soittaa taksin hakemaan hänet takaisin Poutalaan.
"Palan halusta päästä jatkamaan sukua Lehtorin kanssa!" Hän puhui itsekseen, ja astui taksiin alusvaatteisillaan. (Crystalista siis tuli perijä. Äänenne olivat ylivoimaisesti Crystalin puolella.)

Kotiin saavuttuaan, hän kutsui lehtorin kylään...

...Ja pyysi tätä luokseen asumaan. Tietenkin mies vastasi myönteisesti. Hän toi mukanaan vähäiset 700 simoleonia. (Huomaatka takana oleva söpö pingviini!)

Onkohan Lehtori edes tältä planeetalta? Pupilliton mies!

Uudistettu Lehtori.

Crystal tykkää rakennella lumiukkoja.

Lehtori oli alkanut soitella outoja puheluita, kun Crystal oli nukkumassa. "Kyllä.. Kyllä on.. Aion tehdä sen.. Odotetaan nyt vain kärsivällisesti."

"Se idiootti ei aavista mitää.."

Tuohon asti hän pääsi, kunnes kuuli askeleita. Hän laittoi puhelimen äkkiä kiinni, ja Crystal käveli huoneeseen. "Kulta, miten sinä näin myöhään olet hereillä. Tule kanssani nukkumaan!" Hän sanoi. "Tuota.. En saanut unta." Lehtori valehteli.

"Mennään yhdessä takaisin sänkyyn. Kyllä sinä sitten nukahdat." Crystal sanoi ja suuteli miestään.

"Tuo hyväuskoinen idiootti ei aavista yhään mitään! Tämä tulee varmasti olemaan helpompaa
kuin mitä luulin!" Lehtori ajattetteli, sulki silmänsä, ja väänsi ilkeän hymyn kasvoilleen...

Tässä siis tämä osa... Ei mikään paras, mutta toivottavasti piditte. Nyt paaaaljon kommenttia tai muuten seuraavaa osaa ei tulekaan, ja ette saa tietää Lehtorin suunnitelmia... Se ei olisi kivaa! :>> Kommenttia siis kaikilta niiltäkin jotka eivät koskaan ole tarinaani vielä kommentoineet! Kiitos!