Nyt vähän jännittävämpi osa. Nauttikaa!

<?xml:namespace prefix = v ns = "urn:schemas-microsoft-com:vml" /><?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Danny oli jostain syystä koko ajan väsynyt ja huonolla tuulella. Alisha ja Gabrielkin alkoivat huolestua pojan terveydentilasta.

Alishan raskaus alkoi olla viimeisillään. "Koita jaksaa vielä hetki siellä äidin mahassa. Kohta jo nähdään!" Crystal iloitsi mummiksi tulosta.

"Meidän täytyy pitää hyvää huolta pikkuisesta. Tunnen, ettei kaikki ole niinkuin pitäisi..."

Seuraavana aamuna Gabriel lähti töihin arvaamatta mitä kohta tapahtuisi...

Alkoi nimittäin Alishan toinen synnytys! "Äiti, tule äkkiä tänne!" Hän kiljui ja piteli vatsaansa.

Pikkuinen Tom oli syntynyt maailmaan. Alisha kuuli miten hissi kulki ylöspäin..

"Oi! Se on poika!" Crystal iloitsi.

 

"Hänestä kasvaa varmasti hurmaava poika. Mitä nimeä olet ajatellut?" Crystal hihkaisi.
"Tom, Tom Dexton."

"Voih, kumpa olisin väärässä eikä sinulle tapahtuisi mitään pahaa.." Crystal huokaisi ja katsoi suloisesti hymyilevää Tomia.

Yhtäkkiä Alishaa alkoi huimata. Hänen silmissään alkoi sumeta, hän näki vain mustan, tyhjän aukon ja punaisen savupilven. Hän kuuli kiljuntaa ja hänestä tuntui kun häneltä yritettäisiin repiä sydän rinnasta. Hän kaatui velttona lattialle. Crystal kuuli tömähdyksen ja juoksi hädissään katsomaan mitä tapahtui.

"Voi Alisha-rakas! Herää kultaseni!" Hän kuiskasi ja toivoi parasta.

Samantien Alisha nousi istumaan ja hieroi päätään. Häntä huimasi. "M-mitä ta-tapahtui?" Hän mumisi ja Crystal syöksyi halaamaan tytärtään. "Voi kultapieni! Sinä olet elossa!"
Alisha nousi seisomaan ja huojui hetken, kunnes säpsähti kuin olisi vasta sillä hetkellä herännyt. "Missä Tom on!?" Hän karjaisi ja juoksi poikansa kehdolle. Pikkuinen poika katseli kehdosta ihmeissään. Alisha kääntyi äitinsä puoleen. "Olit oikeassa! Nyt tapahtuu jotain kauheaa! Voi äiti, mitä me teemme?!" Hän tokaisi.

Crystal kääntyi pois päin ja tokaisi "Meidän täytyy olla todella varuillamme, tajuathan, todella varuillamme.." (Anteeksi kun ilmeet eivät ole oikein vakuuttavat :D)

"Ymmärrätkö? Todella varuillamme tai me tuhoudumme!? Meidän ei saa edes poistua talostamme! Muuten olemme tuhon omat!!"

"Äiti, rauhoitu! Ymmärrän kyllä! Älä anna pelon tuhota sinua! Rauhoitu, ole aivan kuin kaikki olisi kuin ennen." Alisha rauhoitteli äitiään. Hän mietti sitä mitä sanoi. Miten tällaisessa tilassa voisi olla rauhallinen?!

Tom oli todella vaikea lapsi. Crystal epäili syyksi sitä, että poika aisti sen, ettei kaikki ollut hyvin.

Alisha meni katsomaan uutisia televisiosta. Ruudussa pyöri uutinen uudesta kaupungintalosta.

"Vihdoin oikeita uutisia!" Alisha huudahti kun uutistenlukija ilmestui ruutuun.
Nainen aloitti: Hyvää iltaa simlandian- uutisista. Simlandian suurimmassa kaupungissa, Valtolassa on tapahtunut outoja asioita...

... Ennen näkemätön punainen savupilvi on tehnyt tuhojaan ympäri kaupunkia. Edes fyysikoilla ei ole mitään käsitystä mikä tämä ilmiö voisi olla. Eniten pilvi pyörii kaupungin eteläosassa..
"Äiti, tule äkkiä katsomaan!" Alisha huusi. "Meillä päin.." Hän mietti.

"No, mitä nyt?"
"Sssh! Katso!"

Ihmisiä on kadonnut kuin tuhka tuuleen ympäri Valtolaa. Uusin tapaus tapahtui eilen, aamukymmeneltä uimarannalla. Kadonnut- ilmoituksia löydätte lehdistä ja kauppojen ilmoitustauluilta. Jos teillä on jotain tietoa tapahtuvasta, soittakaa numeroon....

"Tämä on kuin suoraan näystäni! Ennen pyörtymistäni näin punaisen pilven, kiljuntaa... Voi äiti, mitä tapahtuu!?"
"Pilvi etsii meitä. SE etsii meitä!"
He kuulivat miten ulko-ovi kävi. "Voi ei, löysikö se meidät?!"

"Voi Gabriel, se olitkin vain sinä", Alisha huokaisi helpotuksesta.

Tämä osa oli aika hätäisesti kirjoitettu. Anteeksi. Toivottavasti piditte kuitenkin.. Kommenttia paljon! :D